Taiteilijat: Juliana Harkki

Juliana Harkki valokuvaa erilaisia ihmisryhmiä. Hänen kuvissaan nousevat esiin tyylit ja ryhmien sisäiset tunnusmerkit. Harkin vähäeleiset kuvat voi nähdä dokumentteina ihmisen tarpeesta sopeutua. Yksilön rooli osana kokonaisuutta ja oman paikan etsiminen korostuvat. Juliana Harkin silmä on ymmärtäväinen, mutta ironinen. Hän saa valokuvillaan pohjoismaisesta lakonisuudesta yllättävän paljon irti.

Juliana Harkki osallistuu Maastoutumisia –näyttelyyn valokuvateoksellaan Perhe, joka keräsi 100 Coca Cola -pullon korkkia ja videoteoksella Puppets, jonka hän on toteuttanut yhdessä Liisa Jokisen kanssa.

Taiteilijat: Riitta Ikonen

Riitta Ikosen työskentely koostuu pukusuunnittelusta, performanssista ja valokuvauksesta. Malli, joka useimmiten on taiteilija itse, asettuu mielikuvituksellinen asu yllään erilaisiin ympäristöihin valokuvattavaksi. Prosessin lopputulokset, värikkäät valokuvateokset, paitsi houkuttelevat lähelleen leikkisyydellään, myös kommentoivat eri tavoin ympäristömme tilaa.



Maastoutumisia –näyttelyssä on esillä Riitta Ikosen teoksia muun muassa Me Again – sarjasta, joka keskittyy ilmastonmuutoksen vaikutusten kuvaamiseen, sekä Bird & Leaf –sarjasta, jonka lähtökohtana on taiteilijan sentimentaalinen kaipuu takaisin luontoon.

seen in Amsterdam.

Homage to Ilari

Source: Vice magazine

Taiteilijat

Valokuvakeskus Perin maastoututtaa viisi taiteilijaa. Mukaan valikoituneet taiteilijat käsittelevät teemaa omaperäisillä tavoillaan, mutta myös rinnakkaisin ja toisiinsa limittyvin näkökulmin. Kukin heistä tuo näyttelyyn oman näkemyksensä ja oman tekemisen tapansa.

Tuoreeseen ja oivaltavaan valokuva-, video- ja installaatiotaiteeseen voi tutustua Valokuvakeskus Perissä (Uudenmaankatu 1, 20500 Turku) 30.10.2009 alkaen.

Heini Aho

Juliana Harkki

Riitta Ikonen

Maija Luutonen

Elina Minn

Mitä Maastoutumisia on?

Tämä blogi toimii muistikirjana, johon me Maastoutumisia -näyttelyn kokoajat listaamme inspiraation lähteitä, ajatuksia näyttelyn teemasta ja jossa myös pian esittelemme näyttelyyn osallistuvia taiteilijoita. Maastoutumisia on osa syksyllä 2008 alkunsa saanutta pilottihanketta Turun yliopiston taidehistorian laitoksen ja Turun Taideakatemian kuvataiteen koulutusohjelman välillä. Hankkeen tavoitteena on kouluttaa taidealan opiskelijoita kuraattorin työhön. Projekti kulminoituu syksyn 2009 ja alkuvuoden 2010 aikana, jolloin opiskelijat toteuttavat näyttelyitä hanketta tukevissa näyttelyinstituutioissa.

Maastoutumisia -näyttelyn yhteistyökumppanina toimii Valokuvakeskus Peri, jonka tiloissa näyttelyyn voi tutustua 30.10.-22.11.2009.

Maastoutumisen voi käsittää suojautumisena, naamioitumisena, mukautumisena. Se tarkoittaa ihmisen neuvottelevaa suhdetta ympäristöönsä. Maastoutuminen on sovinnollinen selviytymisstrategia ja tapa leikitellä kulttuurisilla merkityksillä. Käytännön tasolla maastoutuminen toteutuu pukeutumisena, mutta maastoutuminen liittyy yhtä lailla poliittisiin, moraalisiin ja aatteellisiin kysymyksiin. Keskeinen lähestymistapa teemaan on kulttuurin ja luonnon välinen jännite. Miten sopeudumme luontoon ja elinympäristöömme? Millä tavoin muokkaamme luontoa käyttäytymisellämme ja valinnoillamme? Millaisia jälkiä jätämme jälkeemme?

Maastoutuminen on sekä yhteisöllistä, että yksilöllistä toimintaa. Jokapäiväiset valintamme liittävät meidät osaksi erilaisia ryhmiä. Toimimme yksilöinä, mutta myös yhdessä: neuvotellen, mukautuen. Syyt ryhmiin kuulumiseen ovat henkilökohtaisia, ja usein tiedostamattomia. Aina ryhmään kuuluminen ei ole oman valinnan tulosta, vaan kategorisointi tapahtuu ulkoapäin, jonkun toisen toimesta.

Tämä on selvää, sillä kulttuuriset merkitykset ovat jatkuvassa liikkeessä. Lieneekö juuri tässä syy siihen, että niin mielellään tahdomme kuulua osaksi pieniä tai suurempia kokonaisuuksia, ja samalla erottua toisista? Että teemme tietoisia ja tiedostamattomia valintoja, joiden suunta on kahtalainen. Toisaalta osoitamme kuuluvuutta ja kiintymystä tiettyyn asiaan, aatteeseen, ajatukseen - toisaalta vetäydymme kauemmas ja suojaudumme.

Still life

Kim Boske: Decay can be very slow

Ville Lenkkeri: Greek temple

Kim Boske ja Ville Lenkkeri ovat molemmat kuvanneet museoympäristöjä kiinnostavalla tavalla. Bosken Decay can be very slow -sarjan kuvia saattaa nopealla silmäyksellä erehtyä luulemaan tavallisiksi luontokuviksi, kunnes paljastuu, että kuvien eläimet ovat täytettyjä, maisemat maalattuja ja kasvit kuolleita. Sarjan kuvat herättävät ajatuksia paitsi ihmisen halusta rakentaa asioita uudelleen, myös tarpeestamme kontrolloida elinympäristöämme, ja luontoa.

Ville Lenkkerin Greek Temple näyttää ironisella tavalla sen, kuinka jalustalle asetetut, menneisyyden saavutukset alkavat aikaa myöten rapistua. Huvittavuutta (vai pikemmin ahdistusta) lisää kulttuurimme kitsch-hengen tajuaminen. Sen, että kaikki asiat ovat monistettavissa ja uudelleen versioitavissa. Suoran kokemuksen asteittainen katoaminen sekä luonnon ja kulttuurin erilaiset kohtaamiset ovat teemoja, joita Lenkkeri käsittelee töissään laajemminkin.

Ryan McGinley: Moonmilk

Wes (Cotton Kingdom), 2009

Ryan McGinley nousi suuren yleisön tietoisuuteen Vice Magazinen valokuvaajana. Metsissä ja autiomaissa kuvatut snapshotit McGinleyn ystävistä vakuuttivat myös American Photo Magazinen, joka valitsi hänet vuoden 2003 kiinnostavimmaksi valokuvaajaksi. Samana vuonna hänestä tuli 24-vuotiaana nuorin Whitney Museum of American Artissa yksityisnäyttelyn pitänyt taiteilija.

Hanna´s Hideout, 2008

McGinleyn uusimmat valokuvat hengittävät vähemmän elämäniloa ja ohikiitävän hetken ikuistamista, kuin menneiden vuosikymmenten avaruusestetiikkaa, muistuttaen myös Maxfield Parrishin fantasiamaailmoista. Moonmilk –sarjan vartalot kietoutuvat luolamaisemien psykedeelisiin tunnelmiin. Hahmot toisaalta kuuluvat tiiviisti osaksi ympäristöjään; toisaalta ne näyttäytyvät niissä irrallisina, pieninä ja vähäpätöisinä. Villeissä väreissä hehkuva kuvasarja kuljettaa b-elokuvien utopistisiin ja lohduttomiinkin maailmoihin, takuuvarmasti kauas tämän hetkisestä todellisuudesta.

Thinking outside the box

Joshua Callaghan: Playa Vista project, 2006-2007.

Garden State

" You are gonna love it. I used the leftovers of your mother´s design."

FIY: This guy went to his mother´s funeral and before she died, she had re-designed bathroom´s hallway.

Film still from Garden State (2004)

Lajiensa edustajia

Nienke Klunder: Fur Series

Audrey Corregan: Obviously

Kuhinaa

Dan Witz: Grand Central Station ja Big Mosh Pit sarjasta Mosh Pits, 2007.

Peilautuja

Michel de Broin: Superficial, 2004

Ryhmänsä osana

Charles Fréger: Peintre, Bleus de travail, 2002-2003

Pukeutuminen toimii paitsi yksilöllisyyden ja makuarvostusten ilmentäjänä, myös keinona sulautua joukkoon. Tämä sulautuminen voi toteutua eri tavoin: harmaisiin pukeutuvaan ei kiinnitetä huomiota katukuvassa, teini-ikäinen välttää erilaisen nuoren leiman pukeutumalla trendien mukaisesti, sotilas univormussaan edustaa instituutiota ja valtiota.

Ranskalaisen valokuvaajan Charles Frégerin mielenkiinnon kohteena ovat ihmisryhmät erilaisissa tunnusomaisissa asuissaan. Hän on dokumentoinut sumopainijoita ja geishoja; painijoita ja vesipoolon pelaajia; merisotakoululaisia ja tarkka-ampujia. Kuvasarjoissa kiehtoo niiden kaksijakoisuus. Toisaalta se, kuinka samanlaisiin vaatteisiin pukeuduttuaan yksilöiden erityisyys katoaa osaksi kokonaisuutta, kuinka he asettuvat ennalta määriteltyyn raamiin, jossa käyttäydytään ja toimitaan tietyllä tavalla; ja taas toisaalta se, kuinka yksittäisten kuvien ihmiset sittenkin kiinnostavat katsojaa myös yksilöinä, joilla on omat elämäntarinat kerrottavinaan.

Pukeutumiseen liittyy myös käsitykset vallasta ja sosiaalisesta asemasta. Kuinka erilaiset ovat reaktiomme kun kohtaamme esimerkiksi siivoojan tai poliisin? Univormumaisuus voi tuoda turvaa, mutta toisinaan se ilmenee myös tukahduttavana ja ahdistavana. Julia Fullerton-Battenin valokuvat käsittelevät tätä teemaa.

Julia Fullerton-Batten: Dining hall (standing), 2007

Fullerton-Battenin School Play -sarjan kuvissa sopeutumista ja maastoutumista osaksi kokonaisuutta ei esitetä valintana, vaan vaiheena, jonka kaikki nuoret tytöt käyvät läpi. Kunnioitus, kaavasta poikkeamattomuus ja käytännöllisyys esitetään hyveinä, mutta kuvia on helppo lukea myös toisin. Kuvissa esiintyvät kouluasuiset tytöt näyttäytyvät hellyttävinä, mutta kuvista on helppo löytää vinoa huumoria ja yhteiskuntakritiikkiä alkaen siitä, millä tavalla lapsia on totuttu kasvattamaan ja mitä sulautuminen naiseuden, tai tyttöyden, muottiin tarkoittaa.

Niin Frégerin kuin Fullerton-Battenin valokuvat osoittavat, kuinka latautuneita suhtautumisemme tietynlaiseen pukeutumiseen voi olla. Erilaiset univormut ja siisteyssäännöt lienevät välttämättömiä yhteiskuntamme toiminnan kannalta. Asuista ja puvuista on muodostunut merkkejä, joihin reagoimme tiedostamattamme. Aikaisemmin mainitun poliisin mainitseminen saattaa aiheuttaa niin turvan, arvostuksen, pelon kuin puistatuksen tunteita.

On huomionarvoista, että nämä merkit ja niistä johdettavat merkitykset eivät ole lukkoon lyötyjä. Niin poliisin rooli kuin tyttöys ovat molemmat rakennelmia, jotka ovat olemassa siksi, että maailma tuntuisi tolkullisemmalta paikalta elää.

Museum Camouflage

Harvey Opgenorth
Museum Camouflage: Henri Matisse, 1998

Innostuin tästä sarjasta, koska olen joskus itsekin kuvannut saman tapaisen idean pohjalta, sekä turistikuvia museoissa että erään omakuvasarjan. Itse asiassa jostain albumien kätköstä taitaa löytyä oma versioni myös Matissen tauluun sulautumisesta, joskaan kyseessä ei sentään ole sama maalaus kuin yllä. Lisää nähtävillä täällä: harveyopgenorth

the photographic dictionary

The Photographic Dictionary on suurenmoinen projekti! 

Se on häkellyttävän kaunis tietosanakirja. 

Projekti käynnistyi syksyllä 2008 ja sitä täydennetään jatkuvasti.

Kehoitan katsomaan, mitä se sanoo aiheestamme!

Americana

Sarjoista All in the Family, E. 126th St. ja Singles.

Lisää Clayton Cotterellin valokuvia löydät täältä.

Puristuksissa

Manufacturing #4,

Factory Worker Dormitory, Dongguan, Guangdong Province, 2005

Manufacturing #11,
Youngor Textiles, Ningbo, Zhejiang Province, 2005

Manufacturing #17,
Deda Chicken Processing Plant, Dehui City, Jilin Province, 2005

Edward Burtynskyn valokuvia teollisuudesta ja ihmisen suhteesta luontoon löydät täältä.

Maastoutuminen ja anti-advertising.

Aika tarkkaan vuosi sitten Salon taidemuseo Veturitallissa oli kolmen Magnum-kuvatoimiston valokuvaajan näyttely. Mieleenpainuvimpia olivat Alec Sothin Fashion Mag-lehteen kuvaamat kauniit maisemat. Kuvat tarjosivat katseelle tilaa vaeltaa maisemassa. Ensi katsomalta ei olisi huomannut, että ne itse asiassa ovat mainoskuvia luksustuotteista.

suurempi kuva osoitteessa: http://issuu.com/lothar/docs/sleek_issue17_hide-seek/91

Kuvia ja julkaisua voi tarkastella Issuu-sivustolla, jossa voi lukea lehtijulkaisuja verkossa. Alec Sothin osion löytää täältä. Kaikkiin kuviin on sijoitettu tuote, mutta se on tehty hyvin huomaamattomasti. Hajuvesipullo, kravatti, espressokuppi... Löytyykö? Jos haluaa jatkaa tätä leikkiä niin kannattaa käydä kirjastossa lainaamassa Waldo-kirjoja...

Sekä Sothin kuvien, että Waldon kohdalla on kyse maastoutumisesta. Jokin sulautuu sitä ympäröivään maailmaan, kuin kameleontti. Kameleontin strategia on olla huomaamaton. Siten onkin häkellyttävää, että Soth käyttää tätä srategiaa mainoskuvien kohdalla. Vai onko se sitä sittenkään, sillä näiden tuotteiden kuluttajiin ei uppoa mikä tahansa mainoskikka. Brändin metsästäminen on keino, joka Sothin mukaan sitouttaa kuluttajan.

Kameleonttilogiikka sopii varsin hyvin merkeillä ja merkityksillä leikkivälle nykyaikaiselle kuluttajalle, sillä se tarjoaa loputtoman mahdollisuuden olla kosketuksessa muuttuvaan ympäristöön. Kameleontti on sopuisa ja yhteistyöhaluinen selviytymisstrategia ympäristön odotuksien ja roolituksien edessä.

Samalla kun kameleontti tarjoaa keinon luovia kulttuur(e)issa, se tolkullistaa käsitystä ihmisen kehityksestä. Evoluutio on kertomus sopeutumisesta. Tämä mielessä pitäen muoti on pienoiskertomus evoluutiosta ja Sothin kuvia voi tarkastella kuvina kauneudesta: kauneus, luksus ja muoti ovat kulkeneet pitkän matkan päätyäkseen samaan kehykseen. Mainoskuvina niissä yritetään korottaa luksus yleväksi ja tähän tarvitaan luonnon kauneutta.

Tuotteiden nostaminen esiin kätkemällä ne luontoon, on Sothin tapa käyttää maastoutumista saavuttaakseen oivalluksia ja löytöjä kuvien edessä. Sen seurauksena ne saattavat olla entistä tehokkaampaa mainontaa, mutta niiden ääressä voi myös päästä elämän suurien kysymysten äärelle.

IKEA incarnation

Tervetuloa, welcome!

Tervehdys.


Tämä blogi on osa syksyllä 2008 alkanutta Turun yliopiston ja Turun Taidekatemian yhteistyöprojektia, joka kouluttaa opiskelijoita käytännön kuratointityöhön. Projekti huipentuu opiskelijoiden kuratoimiin neljään näyttelyyn syksyllä 2009 ja keväällä 2010. Yksi näistä näyttelyistä rakentuu teeman CAMOUFLAGES alle. Tämä blogi on näyttelytyöryhmämme visuaalinen muistikirja matkalla kohti Camouflages-näyttelyä, joka toteutetaan Valokuvakeskus Perissä, Turussa, ajalla 30.1o. - 22.11.2009.

Camouflage tarkoittaa maastoutumista, suojautumista, mukautumista, naamioitumista. Kuten kasvit ja eläimet, ihmiset muuttavat toimintaansa ja ulkomuotoaan eri tilanteissa ja vaaran uhatessa. Strategia toimii esteettisellä, eettisellä ja behavioristisella tasolla. Maastoutumisessa yhdistyvät kulttuuri ja luonto. Meillä kaikilla on omat tapammae suojautua ja mukautua - omat camouflagemme. Tunnistatko omasi?


---------------------------------------------------


Greetings.


This blog is a part of a project started on the autumn of 2008, initiated by The University of Turku and The Academy of Arts in Turku. Together these two institutes put up a program which educates students for a practical curating work. The projects culminates to four exhibitions, curated by the students, which take place during the autumn 2009 and spring 2010. One of these exhibitions will be curated under the working title CAMOUFLAGES. This blog is a visual notebook for us, curators in the making, on our journey towards the Camouflages exhibition held at the Regional Photograph Centre Peri in Turku, Finland during 30.10. - 22.11.2009.

Camouflages means to seek for a cover, to assimilate, to blend in, to masquerade. Like plants and animals, humans too change their actions and appearance according to different situations and threats. This strategy works on aesthetic, ethic and behavioristic levels. Camouflage is both cultural and natural effect. We all have our camouflages. Are you familiar with yours?


More info soon.