Charles Fréger: Peintre, Bleus de travail, 2002-2003
Pukeutuminen toimii paitsi yksilöllisyyden ja makuarvostusten ilmentäjänä, myös keinona sulautua joukkoon. Tämä sulautuminen voi toteutua eri tavoin: harmaisiin pukeutuvaan ei kiinnitetä huomiota katukuvassa, teini-ikäinen välttää erilaisen nuoren leiman pukeutumalla trendien mukaisesti, sotilas univormussaan edustaa instituutiota ja valtiota.
Ranskalaisen valokuvaajan Charles Frégerin mielenkiinnon kohteena ovat ihmisryhmät erilaisissa tunnusomaisissa asuissaan. Hän on dokumentoinut sumopainijoita ja geishoja; painijoita ja vesipoolon pelaajia; merisotakoululaisia ja tarkka-ampujia. Kuvasarjoissa kiehtoo niiden kaksijakoisuus. Toisaalta se, kuinka samanlaisiin vaatteisiin pukeuduttuaan yksilöiden erityisyys katoaa osaksi kokonaisuutta, kuinka he asettuvat ennalta määriteltyyn raamiin, jossa käyttäydytään ja toimitaan tietyllä tavalla; ja taas toisaalta se, kuinka yksittäisten kuvien ihmiset sittenkin kiinnostavat katsojaa myös yksilöinä, joilla on omat elämäntarinat kerrottavinaan.
Pukeutumiseen liittyy myös käsitykset vallasta ja sosiaalisesta asemasta. Kuinka erilaiset ovat reaktiomme kun kohtaamme esimerkiksi siivoojan tai poliisin? Univormumaisuus voi tuoda turvaa, mutta toisinaan se ilmenee myös tukahduttavana ja ahdistavana. Julia Fullerton-Battenin valokuvat käsittelevät tätä teemaa.
Julia Fullerton-Batten: Dining hall (standing), 2007
Fullerton-Battenin School Play -sarjan kuvissa sopeutumista ja maastoutumista osaksi kokonaisuutta ei esitetä valintana, vaan vaiheena, jonka kaikki nuoret tytöt käyvät läpi. Kunnioitus, kaavasta poikkeamattomuus ja käytännöllisyys esitetään hyveinä, mutta kuvia on helppo lukea myös toisin. Kuvissa esiintyvät kouluasuiset tytöt näyttäytyvät hellyttävinä, mutta kuvista on helppo löytää vinoa huumoria ja yhteiskuntakritiikkiä alkaen siitä, millä tavalla lapsia on totuttu kasvattamaan ja mitä sulautuminen naiseuden, tai tyttöyden, muottiin tarkoittaa.
Niin Frégerin kuin Fullerton-Battenin valokuvat osoittavat, kuinka latautuneita suhtautumisemme tietynlaiseen pukeutumiseen voi olla. Erilaiset univormut ja siisteyssäännöt lienevät välttämättömiä yhteiskuntamme toiminnan kannalta. Asuista ja puvuista on muodostunut merkkejä, joihin reagoimme tiedostamattamme. Aikaisemmin mainitun poliisin mainitseminen saattaa aiheuttaa niin turvan, arvostuksen, pelon kuin puistatuksen tunteita.
On huomionarvoista, että nämä merkit ja niistä johdettavat merkitykset eivät ole lukkoon lyötyjä. Niin poliisin rooli kuin tyttöys ovat molemmat rakennelmia, jotka ovat olemassa siksi, että maailma tuntuisi tolkullisemmalta paikalta elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti