Taiteilijat: Juliana Harkki

Juliana Harkki valokuvaa erilaisia ihmisryhmiä. Hänen kuvissaan nousevat esiin tyylit ja ryhmien sisäiset tunnusmerkit. Harkin vähäeleiset kuvat voi nähdä dokumentteina ihmisen tarpeesta sopeutua. Yksilön rooli osana kokonaisuutta ja oman paikan etsiminen korostuvat. Juliana Harkin silmä on ymmärtäväinen, mutta ironinen. Hän saa valokuvillaan pohjoismaisesta lakonisuudesta yllättävän paljon irti.

Juliana Harkki osallistuu Maastoutumisia –näyttelyyn valokuvateoksellaan Perhe, joka keräsi 100 Coca Cola -pullon korkkia ja videoteoksella Puppets, jonka hän on toteuttanut yhdessä Liisa Jokisen kanssa.

Taiteilijat: Riitta Ikonen

Riitta Ikosen työskentely koostuu pukusuunnittelusta, performanssista ja valokuvauksesta. Malli, joka useimmiten on taiteilija itse, asettuu mielikuvituksellinen asu yllään erilaisiin ympäristöihin valokuvattavaksi. Prosessin lopputulokset, värikkäät valokuvateokset, paitsi houkuttelevat lähelleen leikkisyydellään, myös kommentoivat eri tavoin ympäristömme tilaa.



Maastoutumisia –näyttelyssä on esillä Riitta Ikosen teoksia muun muassa Me Again – sarjasta, joka keskittyy ilmastonmuutoksen vaikutusten kuvaamiseen, sekä Bird & Leaf –sarjasta, jonka lähtökohtana on taiteilijan sentimentaalinen kaipuu takaisin luontoon.

seen in Amsterdam.

Homage to Ilari

Source: Vice magazine

Taiteilijat

Valokuvakeskus Perin maastoututtaa viisi taiteilijaa. Mukaan valikoituneet taiteilijat käsittelevät teemaa omaperäisillä tavoillaan, mutta myös rinnakkaisin ja toisiinsa limittyvin näkökulmin. Kukin heistä tuo näyttelyyn oman näkemyksensä ja oman tekemisen tapansa.

Tuoreeseen ja oivaltavaan valokuva-, video- ja installaatiotaiteeseen voi tutustua Valokuvakeskus Perissä (Uudenmaankatu 1, 20500 Turku) 30.10.2009 alkaen.

Heini Aho

Juliana Harkki

Riitta Ikonen

Maija Luutonen

Elina Minn

Mitä Maastoutumisia on?

Tämä blogi toimii muistikirjana, johon me Maastoutumisia -näyttelyn kokoajat listaamme inspiraation lähteitä, ajatuksia näyttelyn teemasta ja jossa myös pian esittelemme näyttelyyn osallistuvia taiteilijoita. Maastoutumisia on osa syksyllä 2008 alkunsa saanutta pilottihanketta Turun yliopiston taidehistorian laitoksen ja Turun Taideakatemian kuvataiteen koulutusohjelman välillä. Hankkeen tavoitteena on kouluttaa taidealan opiskelijoita kuraattorin työhön. Projekti kulminoituu syksyn 2009 ja alkuvuoden 2010 aikana, jolloin opiskelijat toteuttavat näyttelyitä hanketta tukevissa näyttelyinstituutioissa.

Maastoutumisia -näyttelyn yhteistyökumppanina toimii Valokuvakeskus Peri, jonka tiloissa näyttelyyn voi tutustua 30.10.-22.11.2009.

Maastoutumisen voi käsittää suojautumisena, naamioitumisena, mukautumisena. Se tarkoittaa ihmisen neuvottelevaa suhdetta ympäristöönsä. Maastoutuminen on sovinnollinen selviytymisstrategia ja tapa leikitellä kulttuurisilla merkityksillä. Käytännön tasolla maastoutuminen toteutuu pukeutumisena, mutta maastoutuminen liittyy yhtä lailla poliittisiin, moraalisiin ja aatteellisiin kysymyksiin. Keskeinen lähestymistapa teemaan on kulttuurin ja luonnon välinen jännite. Miten sopeudumme luontoon ja elinympäristöömme? Millä tavoin muokkaamme luontoa käyttäytymisellämme ja valinnoillamme? Millaisia jälkiä jätämme jälkeemme?

Maastoutuminen on sekä yhteisöllistä, että yksilöllistä toimintaa. Jokapäiväiset valintamme liittävät meidät osaksi erilaisia ryhmiä. Toimimme yksilöinä, mutta myös yhdessä: neuvotellen, mukautuen. Syyt ryhmiin kuulumiseen ovat henkilökohtaisia, ja usein tiedostamattomia. Aina ryhmään kuuluminen ei ole oman valinnan tulosta, vaan kategorisointi tapahtuu ulkoapäin, jonkun toisen toimesta.

Tämä on selvää, sillä kulttuuriset merkitykset ovat jatkuvassa liikkeessä. Lieneekö juuri tässä syy siihen, että niin mielellään tahdomme kuulua osaksi pieniä tai suurempia kokonaisuuksia, ja samalla erottua toisista? Että teemme tietoisia ja tiedostamattomia valintoja, joiden suunta on kahtalainen. Toisaalta osoitamme kuuluvuutta ja kiintymystä tiettyyn asiaan, aatteeseen, ajatukseen - toisaalta vetäydymme kauemmas ja suojaudumme.

Still life

Kim Boske: Decay can be very slow

Ville Lenkkeri: Greek temple

Kim Boske ja Ville Lenkkeri ovat molemmat kuvanneet museoympäristöjä kiinnostavalla tavalla. Bosken Decay can be very slow -sarjan kuvia saattaa nopealla silmäyksellä erehtyä luulemaan tavallisiksi luontokuviksi, kunnes paljastuu, että kuvien eläimet ovat täytettyjä, maisemat maalattuja ja kasvit kuolleita. Sarjan kuvat herättävät ajatuksia paitsi ihmisen halusta rakentaa asioita uudelleen, myös tarpeestamme kontrolloida elinympäristöämme, ja luontoa.

Ville Lenkkerin Greek Temple näyttää ironisella tavalla sen, kuinka jalustalle asetetut, menneisyyden saavutukset alkavat aikaa myöten rapistua. Huvittavuutta (vai pikemmin ahdistusta) lisää kulttuurimme kitsch-hengen tajuaminen. Sen, että kaikki asiat ovat monistettavissa ja uudelleen versioitavissa. Suoran kokemuksen asteittainen katoaminen sekä luonnon ja kulttuurin erilaiset kohtaamiset ovat teemoja, joita Lenkkeri käsittelee töissään laajemminkin.